Äipän touhut

Vanhuus kai tässä tulee, kun nuo päivät tahtovat mennä niin nopeasti ja viikot sen perään. Blogianikaan en ole päivittänyt  melkein kahteen viikkoon, niin kiirettä on ollut, vai onkohan ollut. Minä olen vaan tullut niin hitaaksi. Tänään on vettä sadellut täälläpäin. Tänään en ole ehtinyt edes ulkona käymään. Puolipäivää olen istunut ompelukoneen ääressä.

Mieheni aika uusi ja hyväkuntoinen ulkoilutakin vetoketju oli mennyt rikki. Olen usein törmännyt siihen, että muuten hyväkuntoinen takki/housut, niin vetoketju menee rikki. Ovatkohan ne nykyisin niin heikosti tehtyjä, että eivät kestä normaalia kulutusta. Uutta vetoketjua ei tarvinnut ostaa, kun sellaisen löysin isäni jäämistöstä viime viikonloppuna. Isäni ompeli monta kertaa uuden vetoketjun takkiin ja oli  ommellut muutenkin. Muistan hänen joskus nuorena sanoneen, että kyllä suutarin pojalla pitää lanka ja neula pysyä kädessä. Ukkini oli nimittäin suutari, jolla hän elätti itsensä ja perheensä. Muistan lapsena, että hän pohjusti minun hiihtomonot uudelleen, kun pohja oli mennyt halki, silloin oli vielä nahkapohjaisia monoja. ne niitä lapsuuden muistoja.

Tuo ompelutyö oli sen verran haastava työ, että välillä täytyi tehdä jotain muuta.

Eilen löysin Kuuloviestistä Banaanikakun ohjeen, joten päätin kokeilla sitä. Saa nähdä minkä makuinen siitä tulee, kun huomasin jälkeen päin ohjetta katsoessani, että sokeria tuli enemmän kuin mitä ohjeessa oli.

Palataanpa ajassa noin kaksi viikkoa taaksepäin. Naistenpäivän iltaan.  Olimme mieheni kanssa kyläilemässä eräässä perheessä  Kesken iltateen juonnin perheen nuori vävykokelas tuli käymään ja toi tullessaan vaaleanpunaisia ruusuja naisväelle ja minäkin sain ruusun.

Olin niin yllättynyt, että ihan sanattomaksi jäin, hyvä kun kiitoksern sain sanottua. Tänä päivänä näköjään löytyy vielä kohteliaista nuoria miehiä.

Ystäväpiirimme kahvitus v uoro oli minulla keskiviikkona 10.3.10.  Pullaa en ollut leiponut mielestäni pitkään aikaan, joten päätin laittaa kädet taikinaan ja leipoa kierrepullia. 

Nämä pullat tuli syötyä aika nopeasti ja osan sai myös veljet porukoineen Kajaanissa, kun sinne vein niitä mennessäni.

Mieheni kaipasi olkalaukkua ja pohdin hetken mistähän kankaasta sen hänelle tekisin.

Eikun makuuhuoneen yläkaapin kätköjä kurkistamaan ja sieltä löysin palan farkkukangasta, jossa oli tuollainen armeijan vihreäsävyinen kuvio. Siitä sitten tein kuvassa näkyvän laukun.

Menneen viikon keskiviikkona miehelläni oli syntymäpäivä ja pitihän sitä juhlistaa hieman.

Leivoin Tiikerikakun, koska se on mieheni lempikakku, josta hän tykkää. No, mielestäni tämä ei ihan vielä riittänyt, lähdin käymään kaupungilla.

Ostin kukkakaupasta hänelle tummanpunaisia ruusuja ja konditorialiikkeestä sydämenmuotoisia leivoksia. Näin sain katettua hänelle syntymäpäiväonnittelu toivotuksen. Sain hänet yllätettyä täydellisesti. Hän on niin paljon tukenut ja ollut  rinnalla näinä surun aikoina, Hän on ruusut ansainnut.

Sitten vielä asiaan, joka on jo viime syksyn asioita, mutta on muiden kiireiden takia jäänyt taka-alalle. Nimittäin opiskelut.

Viime elokuussa ilmoittauduin Tampereen yliopiston avoimeen yliopistoon opiskelijaksi. Päätin suorittaa Sosiaalityön perusteet loppuun, jotta minulla olisi mahdollisuus aloittaa sosiaalityön aineopinnot avoimessa, jos siihen päätökseen päädyn. Nyt  Maaliskuun aikana olen jo tutustunut yhden tentittävän kurssin aineistoon. Jos päädyn aloittamaan opiskeluja niin käsityön rintamalla tulee hieman hiljaisempaa. Se jää nähtäväksi. Jos suoriudun parista tentistä kunnialla ja silmäni antavat myöten lukea ja jaksan lukea. Lukunopeuteni on hidastunut ja pitkän tovin luettuani silmät rasittuvat..

Käsityörintamallakin on tapahtunut jotain pientä.

Tässä on taas jälleen kolme sytomyssyä valmiina. Olen virkannut niitä jo 11 kpl ja tarkoitukseni on niitä vielä tehdä kolme tai neljä kappaletta.

Toivotan kaikille blogini lukijoille hyvää ja antoisaa viikonloppua. Kiitokset kaikille edellisen postauksen kommentoijille. niitä on niin IHANA lukea. KIITOS